Unelmia vai kauhukuvia?

Olen kadehtien seurannut kuinka monella on jo valmista. Sähköhammasharjat ovat toiminnassa ja opetusvideoita tehty. Itsellä vielä kiehuu ja kuohuu. Projektisuunnitelman luonnoksen aihio on olemassa ja päässä on tietoa, se vain pitää saada paperille asti. Mutta... Se käytännön toteutus, saan kyllä tuon projektisuunnitelman aikaan, vaan miten toteutan käytännössä, se on minulla suuri ongelma.

Tämän aamun lenkillä vieressäkulkija ihmetteli, mitä oikein huidoin. Sanoin, että olen kapelimestari, johdan.

Kehittelin tällaisen tarinan:
Personal trainer on mummonmökissä käymässä ja siellä on ongelmaa kaupungin lähettämien laskujen kanssa. Siinä traineri ja mummo tuskailevat ja pohtivat, eikös mummolla ole jo maksukattokin täynnä ja laskuja vain tulee. Virtuaali-Iita on kuunnellut mummonmökissä käytyä keskustelua taivaskanavilla ja kun kahdesti on lausuttu sanat "ongelma" ja "kaupungin lasku" Virtuaali-Iitan korvat ovat höröllä. Kun sanat lausutaan kolmannen kerran, lentää Iitan hologrammihahmo mökkiin ja kyselee, mikä on ongelma? Voiko auttaa? Iita yhdessä mummon ja trainerin kanssa käy läpi mummon laskut ja siinä todetaan, että todellakin, lääkärikäynnistä ei olisi saanut laskuttaa, koska maksukatto on täynnä. Iita tekee samassa hyvityslaskun ja ongelma on ratkaistu.

Innoittajina tälle tarinalle olivat harjanvarsi, pääsiäinen, Harry Potter ja Jaana Utti.

Minulla on tähän tarinaan iso henkilökohtainen ongelma. En halua olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa Iso Veli valvoo kaikkea. Ehkä kuitenkin tähän suuntaan voimme mennä vaikkapa niillä videoklipeillä tai muulla sähköisellä materiaalilla, joita jo nykyisillä ohjelmilla, joita meillä on jo käytössä, saamme aikaan. Muistaen kuitenkin kokemukset Kiviperä-Särkiluomasta, paljon meillä on haasteita edessä.

Särkiluomantie huhtikuulla 2014