Ekoterapia on totta Ruijanmutkassa!

Tänä kesänä Ruijanmutkan asukkaat ovat päässeet kunnon vauhtilenkille, kun talo sai uuden polkupyörän. Side-by-side pyörämme on kahdenistuttava pyörä, jonka kyytiin jokainen halutessaan pääsee. Hoitaja ja asukas istuvat vierekkäin ja hoitaja vastaa ohjauksesta, vauhdista ja jarrutuksesta. Asukkaan toimintakyvystä riippuen, kyyditettävä pääsee polkemaan niin paljon kuin kynnelle kykenee. Onpa käynyt niinkin, että hoitajan jalat pyörivät hitaammin kuin kyydissä istujan. Siinäpä sitten mietit, mitäs nyt tehdään, kun jalat ovat irronneet polkimilta ja jarruttaakin pitäisi. Onneksi on käsijarru ja kyyditettävä on ymmärtänyt hidastaa ja hoitajan jalat on saatu takaisin polkimille.

Pyörään hankimme kaikki mahdolliset lisävarusteet, jotta sillä pääsisi mahdollisimman moni pyöräilemään. Kyytiin nousemisen helpottamiseksi vieressä istujan penkki kääntyy sivulle päin. Eikä penkkikään ole mikään tavallinen pyörän satula, vaan molemmille on kunnon selkänojallinen tuoli, jossa on irrotettavat pehmusteet. Kyllä passaa ajella, kun ei pylly pääse puutumaan.

Osa asukkaistamme pystyy polkemaan pyörää tavallisilla polkimilla. Niiden lisäksi hankimme pyörään polkimien levityskappaleet, joissa on myös tarrat, jotta jalat pysyvät polkimilla, kunhan vain kengät eivät irtoa jalasta. Myös niitä asukkaita ajattelimme, jotka eivät pysty polkemaan laisinkaan. Olisihan se ikävää, jos jalat roikkuvat maantiellä, kun vauhtiin päästään. Niinpä pyörään hankittiin sellainen jalkatuki, jossa jalat voivat sievästi näpöttää vierekkäin, niin kuin tuolissa istuessa konsanaan.

Turvavyö on tietysti tärkeä ja sen kaikki jo muistavatkin laittaa. Osalla istuminen on vähän haastavampaa ja pylly tahtoo ottaa etumatkaa. Meillä oli onni saada kesällä taloon opiskelija, joka ompeli pyörään sellaisen turvavyön, jolla pylly pysyy selkänojassa kiinni. Lisäksi pyörässä on kyyditettävälle käsituet molemmin puolin. Kyllä passaa ajella, kun ei tarvitse miettiä, pysyykö toinen kyydissä, vaikka vauhtia olisikin. Ja olipa muikeita ilmeitä, kun vielä pyöräilykypärätkin käytiin yhdessä ostamassa.

Parasta kaikessa on se, että pyörällä pääsee eteenpäin, vaikka kunto hoitajalta loppuisikin. Pyörään nimittäin hankittiin apumoottori, jolla ylämäetkin päästään hyvin ylös. Moottorin avulla pyörällä pääsee huristelemaan 15 km/h. Asukkaista onkin parasta se, kun he kuulevat, kuinka moottori kiihtyy. Näkisittepä heidän iloiset ilmeensä. Meillä puhutaankin moottoripyörästä, kun me lähdemme pyöräilemään.

Monta mukavaa reissua on pyörällä tehty ja uusia reittejä haettu. Mutta nälkä kasvaa syödessä, matkaa pitäisi jatkaa aina vaan eteenpäin. Kunpa olisikin joskus aikaa koko päivä pyöräillä, ottaa eväät mukaan ja lähteä vaikka Rukalle. Välillä saatettaisiin toki tarvita tankkauspistettä, jossa akun saisi ladattua, mutta tarvitseehan se autokin välillä polttoainetta. Pannaanpa mietintämyssyyn.

Asukkaiden omaisetkin ovat käyneet ihastelemassa moottoripyöräämme. Ensin he vähän ihmettelivät, kun sanottiin asukkaan olevan pyöräilemässä, mutta kun kulkupelin näkivät, olivat mielissään. He ovat myös nähneet meidät tien päällä ja myöhemmin kertoneet, että oli mukava nähdä niin iloisia ilmeitä. Pyörän hankkiminen on ollut yksi parhaimmista asioista, mitä taloon on hankittu.

Talvella pyörällä on vaikeampi kulkea, kun leveyttä pyörällä on metri ja painoakin yli 70 kg ilman kyytiläisiä. Meilläpäin kun nuo pyörätiet tahtoo talvella olla niin kapeita, ettei edes pyörätuolilla pääse mutkassa eteenpäin oikealle tielle menemättä eikä se teiden aukipitäminenkään ole taattua. Kun myös pyörän akku pitää säilyttää lämpimässä, vaikka sillä voi ajaakin pakkasella, niin ehkäpä ensi talvena kuivaharjoittelemme sisällä kuntopyörällä ja keväällä olemme niin hyvissä jalkavoimissa, että hurautamme suoraan Ouluun asti.

Erja Manninen
Ruijanmutkan sosiaaliohjaaja